Mänttä-Vilppula

Mäntänliete

Mäntän paras lintupaikka toimii parhaimmilaan lintujen syysmuuton levähdysalueena sekä lokkien ja tiirojen pesimäalueena. Lietealue on muodostunut vesistön (Mäntänlahti) päähän paperimassan ja rehevöitymisen seurauksena. Veden korkeudesta riippuen lietteen pinta-ala vaihtelee vuosittain ja mm. tämän vuoksi lintumäärät ovat vuosittain erolaiset. Mäntänlietteen pääasiallisia lajeja ovat kahlaajat, lokit ja västäräkit. Parasta aikaa on kahlaajien syysmuutto heinä-elokuusta aina lokakuun alkuun asti. Runsaslukuisimpia lajeja ovat: liro, suokukko, rantasipi, metsäviklo, suo-, pikku- ja lapinsirri sekä tylli ja pikkutylli. Harvinaisimpia, mutta lähes jokavuotisia vieraita ovat mm. meriharakka, tundrakurmitsa, jänkäsirriäinen ja iso- ja pulmussirri. Muita alueella tavattavia lajeja ovat mm. lokit ja kalatiirat, harmaahaikara, yleisimmät sorsat lampareissa ja avoveden puolella (myös allihaahka ja ristisorsa tavattu).

Sijainti: Liete sijaitsee aivan mäntän keskustassa Metsä-Serla Oy:n eteläpuolella. Lietteen eteläpuoleinen ranta on aidattua tehdasaluetta, eikä sinne pääse kuin erikoisluvalla, mutta lietettä voi tarkkailla Mäntänlahden etelärannalta. Aja tehtaan Rataportin kohdalta n. 600 m sairaalalle päin (Viitta "Sairaala"), käänny oikealle hiekkatielle. Aja n. 400 m, kunnes voimalinjat leikkaavat tien. Mene tästä esim. linjaa pitkin rantaan ja pystytä kaukoputki.

Käkijärvi (Vilppula)

Käkijärvi on pieni ja rehevä järvi, jossa kasvaa runsaat ja tiheät järviruoko- ja osmankäämikasvustot sekä keskellä muutama avovesialue ja näiden reunoilla suomaista sammalkasvustoa. Käkijärven tyyppilajeja ovat "lintujärvilajit", kuten ruokokerttuset, pajusirkut, västäräkit, töyhtöhyypät ja naurulokit, joiden kanta on romahtanut murto-osaan parhaista vuosista. Avovesilampareissa näkee mm. tukka- ja punasotkia, silkkiuikkuja, nokikanoja ja muutamia mustakurkku-uikkuja. Harvalukuisia pesimäaikaisia lajeja ovat rytikerttunen, luhtahuitti sekä järven reunaosissa satakieli, viita- ja luhtakerttunen, pensassirkkalintu ja ruisrääkkä. Ruskosuohaukan pesintä on varmistettu kerran. Myös pikkulokki yrittelee pesiä muutaman parin voimin. Muuttoaikoina näkyy runsaammin vesilintuja ja kahlaajia, joiden joukossa voi nähdä harvinaisuuksiakin, kuten harmaasorsa ja kaulushaikara.

Sijainti: Käkijärvi sijaitsee Kolhon taajamassa, Vilppula-Kolho-tien (nro 348) itäpuolella ja sinne pääsee parhaiten Vilppula-Kolho-tieltä läheltä Kolhon taajamaa (Viitta "Kuormausalue"). Tie menee välittömästi rautatien ylittävälle sillalle, jolta saa yleiskuvan Käkijärvestä. Tästä voi edetä vasemmalle kaartavaa tietä alas ja heti vasemmalle pienelle hiekkatielle, joka alittaa edellä mainitun sillan. Sitten käännytään taas heti vasemmalle ja kuljetaan tätä tietä rantaan asti paaluvarastolle. Rannasta lähtevä polku vie uudelle lintutornille.

Kolho, Laksi-Pyhtönen (Vilppula)

Laksi ja Pyhtönen ovat rehevärantaisia järviä Ukonselän eteläpuolella. Keväisin järvillä levähtää parhaimmillaan kymmeniä puna- ja tukkasotkia, uikkuja, uiveloita, nokikanoja, koskeloita sekä muita sorsalintuja. Pesimälinnustoon kuuluvat runsaina mm. härkälintu ja naurulokki, lisäksi järvillä pesivät mm. kaulushaikara, punasotka ja ruskosuohaukka. Rehevissä rantametsissä viihtyvät hyvin mm. pikkutikat ja mustapääkertut.

Sijainti: Kolhon keskustasta kilometri Vilppulaan päin kääntyy oikealle Uittosalmentie. Kun tätä tietä on ajettu noin kaksi kilometriä, näkyy vasemmalla Pyhtönen, jolle kannattaa vilkaista. Tästä vajaa kilometri eteenpäin saavutaan Uittosalmen sillalle, jolta kannattaa katsoa sekä vasemmalle Laksille että oikealle Ukonselälle. Kun vielä ajetaan noin kilometri eteenpäin, aukeaa vasemmalle puolelle Rajalahti, jonne näkee parhaiten tielle näkyvästä pienestä niemekkeestä.